tiistai 29. syyskuuta 2009

Voileipäkakku


Esikoisen synttäreille piti tehdä jotain suolaistakin. Tein jauhelihapiirakan ja voileipäkakun. Tätä ennen olen kaksi kertaa tehnyt voileipäkakkua, molemmilla kerroilla samalla ohjeella, broilertäytteellä. Nyt päätin kokeilla kinkkutäytteellä. Blogeja selaillessani päätin soveltaa täytteen, enkä siis tehnyt minkään tietyn ohjeen mukaan. Kakkuun on käytetty täysjyväpaahtoleipää. Kostukkeena on sitruunaa ja vettä. Toisessa täytteessä on palvikinkusta leikattuja suikaleita,paprikaa, kurkkusalaattia, pippuri- ja maustamatonta tuorejuustoa sekä creme fraichea. Toisessa täytteessä on aurinkokuivattuja tomaatteja, tomaatti-basilikatuorejuustoa ja creme fraichea. Päällä tuoreejuusto-creme fraiche- seos. Hyvää oli.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Pieniä Hetkiä




Pieniä hetkiä arjen keskellä.
Hetkiä, jotka pysäyttävät paikoilleen.
Hetkiä, joita tarvitaan -joka päivä.
Hetkiä minun ja tyttäreni välillä.
Hetkiä, joista pitää nauttia.
Hetkiä, joita ei saa takaisin.
Hetkiä tässä ja nyt.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Raikas omenakakku


Synttäreitteni ja miehen sukulaisten kyläilyn kunniaksi päätin pari viikkoa sitten tehdä omenakakkua. Tämä ohje on Pirkka-lehdestä, muistaakseni jokinlainen kilpailuresepti. En muista millä sijalla tämä oli, mutta varmasti aika korkealla. Olen tätä tehnyt muutaman kerran ennenkin ja aina se vain on yhtä hyvää.
Onneksi ohje löytyy täältä, niin minun ei tarvitse sitä tähän kirjoittaa. Laiska kun olen. =)

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Arjen pyörteessä










Arkeani jaksottaa päiväunet ja ruokailut. Lapset eivät oikeastaan nuku samaan aikaan. Jos nukkuvat niin korkeintaan puolisen tuntia. Iltapäivät on yhtä hulinaa, kun kaikki lapset ovat hereillä. Samoin illlat. Vauva kitisee paljon, enkä mä saa mitään tehtyä.
Kuitenkin minun pitää:
pestä pyykkiä
tehdä ruokaa
huolehtia, että puhtaat astiat eivät lopu kesken
imettää
vaihtaa vaippoja
auttaa läksyissä
auttaa ruokailuissa
syödä itse
tehdä vauvalle soseita
viihdyttää vauvaa

Minun pitäisi:
ehtiä ulkoilla lasten kanssa
tehdä omenahilloa talveksi pakkaseen
pestä ikkunat ja laittaa verhot (meillä ei ole ollut verhoja koko kesänä)
kerätä omenat pois maasta
kerätä luumut ja kriikunat maasta ja puusta ja säilöä ne jotenkin
lajitella kesävaatteita pois
tarkistaa syysvaatetilanne
tehdä vaippoja lisää
tehdä miehen kanssa keskeneräinen kukkapenkki loppuun
mennä sienimetsään

Listasta tulisi varmaan loputon... Tämä on elämää. Minun elämää.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Panssarivaunukakku


Esikoinen täytti 7 vuotta ja tilasi synttäreilleen panssarivaunukakun. Toivomuksena oli vielä, että hänen piirtämä Batman ajaisi sitä. No, panssarivaunukakun tein, mutta "Batman" jäi pahviversioksi pöydälle... Mallin bongasin Mansikkamäen blogista. Täytteenä oli minttu-valkosuklaatäyte (kinuskikissalta) sekä päällimmäisessä osassa kirsikkahilloa. Kuorrutteena vaahtokarkkitaikinaa sekä marsipaania. Hyvää oli ja ihme kyllä esikoinenkin söi. Hän kun ei yleensä täytekakuista niin välitä.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Äitiys

Äitiys on täysipäiväistä työtä. 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa, 365 päivää vuodessa. Äitiys ei tunne työaikalakeja. Äitinä olo ei ala kahdeksalta aamulla ja lopu neljältä illalla. Äitinä ollaan aina, kun siihen hommaan on kerran ryhdytty.
Monella lapsettomalla on varmasti jonkinlainen käsitys siitä, minkälaista vanhempana olo on. Aika usein lapsettomat tietävät asioita paremmin, kuin lapsen vanhemmat. ”Sitten kun minulla on omia lapsia”…, on lause, jota kuulee hyvin monen lapsettoman suusta. Itsekin olen tähän sortunut aikoinani. Minähän olin täydellinen tuleva äiti, ennen ensimmäisen lapsen syntymää. No, todellisuus kyllä muutti käsityksiäni aika tavalla. Nyt, kolmen lapsen äitinä, olen vain äiti. En huono, en hyvä, omasta mielestäni juuri sopiva.
Äitinä olo on mukavaa. Viihdyn kotiäitinä paremmin kuin työelämässä. Voin kulkea risaisissa vaatteissa, hiukset likaisina vaikka koko päivän, jos minua huvittaa. Arjen rytmiä säätelee vain esikoisen koulu sekä keskimmäisen päiväunet. Välillä kuitenkin tulee päiviä, jolloin toivoisi, että lapset voisi lähettää hetkeksi aikaa pois ja saisi vain olla. Ei tarvitsisi palvella ketään, ei mennä riitojen väliin, ei vaihtaa vaippoja, ei tehdä ruokaa muuta kuin itselle. Viimeksi tällainen päivä olisi ollut tervetullut muutama päivä sitten, kun meidän kuopus huusi kahteen saakka yöllä. Yöllä meinasi usko loppua ja aamulla olin kuin nukkuneen rukous. Sänkyyn ei silti voinut jäädä. Kahvia naamaan ja kohti uutta päivää. Se päivä menikin aika hyvin. Lyhyistä yöunista huolimatta minua ei kauheasti väsyttänyt. Kunnes tuli ilta. Iltaruoan jälkeen tuli hirveän levoton olo. En oikein osannut tehdä mitään ja kaikki asiat vaan nauratti. Siis yleensä olen kiukkuinen väsyneenä. Nyt olin niin yliväsynyt, että hihittelin yksinäni ihan tyhmillekin jutuille. Lapset katsoi minua vähän oudosti; ”Äiti, mikä sulla on?”. No seuraava yö meni paremmin, mutta en vieläkään ole saanut univelkojani pois, enkä varmaan tule saamaankaan. Pitää vain oppia elämään väsyneenä, hihittelevänä äitinä.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Vaippoja taas



Tällä kertaa sain ommeltua kaksi vaippaa valmiiksi; kiitos pitkien päiväunien. =) Kankaat oli leikattu valmiiksi ja toiseen vaippaan oli imukin valmiina ommeltu. Nyt piti siis vain ommella kankaat ja kuminauhat sekä koukku- ja pesutarrat. Tällä kertaa ei käynyt suurempia kommervenkkejäkään. Yhden kerran puolasta loppui lanka, mutta onneksi ei kriittisessä kohdassa. Niin ja neula tippui, mutta sain sen helposti takaisin ja jatkoin ompelua samantien.
Ylimmäinen vaippa on sisätäyttövaippa. Kankaina kuvioflanelli sekä coolmax. Toinen on sisävaippa; puuvillavelouria ja coolmaxia. Imuosassa bambuhamppua ja mikrokuitukangasta. Molemmissa kaavana Mummut. Nyt on enää yksi isoa kokoa leikattu vaippa odottamassa, sitten pääsen ompelemaan oikean kokoisia. =D