Jouluikkunat

Päätin eilen vaihtaa jouluverhot keittiön ikkunoihin. Ensin piti pestä ikkunat. Keskimmäinen oli kovasti apuna ja pikkukirppu yritti tehdä myös oman osansa. Nyt on verhot ikkunoissa ja voin alkaa suunnitella koristeita. Ajattelin ripustaa verhoihin kuivattuja appelsiinin siivuja. Pitää etsiä ohje Nurjat-blogista. Muistaakseni olen siellä joskus nähnyt sellaisia.

Osaako joku neuvoa miten saan kuvat käännettyä oikeinpäin?

Ullakolta

Raivattiin miehen kanssa ullakko. Pääasiassa siellä säilytetään epäsopivia lasten kenkiä ja vaatteita, joulukoristeita ja muuta tavaraa, joita ei kuitenkaan voi heittää pois. Tälläkin kertaa kirppiskamaa tuli kuitenkin viisi pahvilaatikollista, vaikka luulin, että ei siellä turhaa tavaraa paljon ole. Sieltä löytyi myös mummon vanha taikinatiinu, jota ei viedä takaisin vaan se saa jäädä koristamaan meidän rappusia. Ja jos vaikka joskus innostun leipomaan ruisleipää oikean juuren kanssa. Lisäksi siellä oli pala seinää, luultavasti nykyisestä lasten huoneesta. Kaksi eri tapettia siinä näkyi olevan. En ainakaan vielä tunnistanut tapetteja, tunteeko joku teistä (jos kuvista saa selvää)?

Illalla lasten mentyä nukkumaan voi nauttia hiljaisuudesta ja ottaa lasillisen punaviiniä. Luomua tietysti.

"Pauku pauku pakkanen"

Koko syksy ollaan kuunneltu lasten kanssa Paukkumaissin Paukkupakkasta. Varsinkin keskimmäinen tulee heti laulamaan mukana, kun kuulee laulun. Laulaa sängyssäkin, kun odottaa unta. Samalla olemme odottaneet talven tuloa ja sitä pakkasta ja lunta. Ja kun se talvi viimeinkin saapui, ei lasten riemulla ollut rajaa. Heti piti hakea pulkka, rattikelkka ja sukset navetan vintiltä. Kuopuskin nautti suunnattomasti lumesta ja kun piti mennä sisälle, niin itkupotkuraivarithan siitä tuli... Mun puolesta tällainen sää saisi jatkua tuonne maaliskuulle.

4-vuotias

Keskimmäinen lapsi täytti 3.päivä 4 vuotta. Aika on mennyt nopeasti. Ihan vasta äsken poika oli alle 2-vuotias ja minä olin raskaana. Kuopuksen syntymän jälkeen pojan kasvu on mennyt minulta vähän ohi. Kuopus vei kaiket voimat ja isommat lapset jäivät vähän sivuun. Onneksi keskimmäinen oli helppo lapsi, kunnes täytti 3. Silloinkin uhmaa oli harvakseltaan. Nykyään sitä uhmaa näkyy joka päivä. Kai se kuuluu ikään, esikoinen oli samanlainen 4-vuotiaana. Teki pahojaan minkä ehti.
Sanon keskimmäistä täystuhoksi. Meillä on koristeltu uudestaan tapetit, vaatekomerot, esikoisen sänky jne. Kova halu toteuttaa sisäistä taiteilijaansa varmaan. Miten tuollainen 4-vuotis osaakin olla yhtäaikaa maailman ihanin ja silti saada hermot kireälle -joskus jopa katkeamaan?