Ullakolta

Raivattiin miehen kanssa ullakko. Pääasiassa siellä säilytetään epäsopivia lasten kenkiä ja vaatteita, joulukoristeita ja muuta tavaraa, joita ei kuitenkaan voi heittää pois. Tälläkin kertaa kirppiskamaa tuli kuitenkin viisi pahvilaatikollista, vaikka luulin, että ei siellä turhaa tavaraa paljon ole. Sieltä löytyi myös mummon vanha taikinatiinu, jota ei viedä takaisin vaan se saa jäädä koristamaan meidän rappusia. Ja jos vaikka joskus innostun leipomaan ruisleipää oikean juuren kanssa. Lisäksi siellä oli pala seinää, luultavasti nykyisestä lasten huoneesta. Kaksi eri tapettia siinä näkyi olevan. En ainakaan vielä tunnistanut tapetteja, tunteeko joku teistä (jos kuvista saa selvää)?

Illalla lasten mentyä nukkumaan voi nauttia hiljaisuudesta ja ottaa lasillisen punaviiniä. Luomua tietysti.

"Pauku pauku pakkanen"

Koko syksy ollaan kuunneltu lasten kanssa Paukkumaissin Paukkupakkasta. Varsinkin keskimmäinen tulee heti laulamaan mukana, kun kuulee laulun. Laulaa sängyssäkin, kun odottaa unta. Samalla olemme odottaneet talven tuloa ja sitä pakkasta ja lunta. Ja kun se talvi viimeinkin saapui, ei lasten riemulla ollut rajaa. Heti piti hakea pulkka, rattikelkka ja sukset navetan vintiltä. Kuopuskin nautti suunnattomasti lumesta ja kun piti mennä sisälle, niin itkupotkuraivarithan siitä tuli... Mun puolesta tällainen sää saisi jatkua tuonne maaliskuulle.

4-vuotias

Keskimmäinen lapsi täytti 3.päivä 4 vuotta. Aika on mennyt nopeasti. Ihan vasta äsken poika oli alle 2-vuotias ja minä olin raskaana. Kuopuksen syntymän jälkeen pojan kasvu on mennyt minulta vähän ohi. Kuopus vei kaiket voimat ja isommat lapset jäivät vähän sivuun. Onneksi keskimmäinen oli helppo lapsi, kunnes täytti 3. Silloinkin uhmaa oli harvakseltaan. Nykyään sitä uhmaa näkyy joka päivä. Kai se kuuluu ikään, esikoinen oli samanlainen 4-vuotiaana. Teki pahojaan minkä ehti.
Sanon keskimmäistä täystuhoksi. Meillä on koristeltu uudestaan tapetit, vaatekomerot, esikoisen sänky jne. Kova halu toteuttaa sisäistä taiteilijaansa varmaan. Miten tuollainen 4-vuotis osaakin olla yhtäaikaa maailman ihanin ja silti saada hermot kireälle -joskus jopa katkeamaan?

Apina

Keskimmäinen sai apinahousujen kaveriksi apinapaidan. Kaava on Ottobren "Kettu". (en nyt muista, mistä numerosta, mutta tämän vuoden lehti kuitenkin). Seuraavaa paitaa varten pitää paidan helmaa (sanotaanko sitä helmaksi??) ja hihoja pidentää reilusti. Nyt koko on jämpti. Kaula-aukon jätin aika löysäksi, niin on helpompi pukea itse päälle. Pojalla ei ole mikään pieni pää kuitenkaan... Vaikka tämäkin paita menee harjoitusompeluksien piikkiin, niin tärkeintä on, että paidan omistaja oli itse tyytyväinen ja halusi sen heti päälleen.

Lapsille

Pikainen kirpputorikierros muutama viikko sitten. Aika laiha saalis, mutta sentään jotain löytyi.

Syksy

Syksy on paras vuodenaika. Olen syntynyt syksyllä. Mies ja esikoinen ovat myös syksyllä syntyneet. Ruska on kaunista ja lehtien väriloistoa voisi katsella kirpeänä aamuna vaikka kuinka kauan. Metsäretket syksisessä metsässä ovat ihania. Tänä syksynä en tosin ole metsään ehtinyt. Pihalla kasvaa vaahtera. En ole haravoinut yhtään. Lapset tykkäävät leikkiä lehdillä. Viihtyvät tunteja ulkona. Syksyisin jaksan paljon enemmän kuin muina vuodenaikoina. Aloitan syyskuussa joulusiivoukset. Sanon niitä joulusiivouksiksi, koska jouluksi pitää olla valmista. Käyn läpi kaapit, varaan kirpparipöydän, heitän pois turhia tavaroita. Sytytän kynttilät pimeneviin iltoihin. Nautin.

Tunnustus

Ensimmäinen tunnustus. Kiitos Nipsutin.

Ja sääntönä oli jakaa tämä 7:lle eteenpäin ja kertoa itsestä 7 asiaa.

7 asiaa minusta

1. Haluaisin ehtiä tekemään enemmän käsitöitä, varsinkin ompelemaan vaatteita.

2.Noudatan karppiruokavaliota

3. En tiedä, mitä haluaisin tehdä isona.

4. Minulla on kroonienn vauvakuume...

5. Meillä on liian pieni talo perhekokoon nähden.

6. Yritän löytää asioista positiiviset puolet.

7. Kontrollini menee Me&I- vaatekutsuilla.

Laitan tämän eteenpäin:

Aurinko ja Kuu

Nurjat

Villapata kiehuu