Joulu lähestyy

Joululahjojen teko pitää aloittaa ajoissa, että ne kerkee saada valmiiksi. ;) Tässä ensimmäinen neulontatyö, joka pitää olla jouluksi valmis. Lankana Sublime baby cashmere merino silk. Silmukoita aluksi 395 kpl. Enempää en paljasta. =)

Pizzaa

Karppausinfon sivuilla on loistava pizzapohjan ohje. Tein n. pellillisen pizzaa ja syötiin se miehen kanssa kahdestaan. (ei tosin yhdellä kertaa). Täytteenä oli broilersuikaleita (maustamattomia, itse maustoin), sipulia, paprikaa, tomaattia ja aurajuustoa. Nam!

Vaippatehtaassa

Keskiviikkona valmistui taas yksi uusi vaippa. Vain yksi, koska tein taas sellaisia virheitä, jotka olisi voinut välttää, jos olisi vähän viitsinyt keskittyä. Ihan ensimmäisenä ompelin kankaat yhteen oikeat puolet vastakkain. Tai niin mä ainakin luulin. Toinen kangas oli oikeinpäin ja toinen väärinpäin. Ja eikun purkamaan. Ihan viime metreillä katkesi ompelukoneen neula ja se piti vaihtaa (oli muuten eka kerta, kun vaihdoin neulan). Välillä keskimmäinen sai kiukkukohtauksen, kun meinasi kompastua johtoon. Ruokaakin piti tehdä. Mutta tuli nyt sentään yksi vaippa tehtyä, vaikka se vielä liian iso tytölle onkin.
Vaippa on sisävaippa ja kankaina on flanellia ja polyestermokkaa. Imuna on tässäkin bambuhamppua sekä mikrokuitukangasta.

Kotiäidin kuntoilua

Minä mietin usein mahdollisuuksia kohottaa olematonta kuntoani. Olisi ihanaa päästä vaikka kerran viikossa kuntosalille tai johonkin kevyeen jumppaan. Siis todella kevyeen, vaikka johonkin eläkeläisryhmään. Se sopisi minulle. Tosin saattaisin tuntea itseni siellä liian nuoreksi, mutten todellakaan liian hyväkuntoiseksi.

Joskus sain loistoidean ja ajattelin ostaa kotiin jonkin kuntolaitteen; kuntopyörän tai crosstrainerin. Stepperikin kävi mielessä. Selailin kaikenmaailman kuvastoja ja laskeskelin, onko minulla varaa sellaiseen ja mihin sen sitten laittaisin. (No telkkarin lähelle tietenkin) Laskin myös, että se maksaa itsensä nopeasti takaisin, jos vertaa siihen, että kantaisin rahaa kuntosalille kerran viikossa. Järkevä ostos siis kaiken kaikkiaan; rahaa säästyy, kunto kasvaa ja mieli kohenee. Kunnes heräsin todellisuuteen –onneksi. Missä välillä minä sitä kuntovehjettä käyttäisin? Päivät menee lapsia hoitaessa, kotitöitä tehdessä, ruokaa laittaessa. Illat olen pyhittänyt –mikäli se on mahdollista –neulomiselle. Silloin istun kuin tatti sohvalla ja neulon. Minun ja puikkojen väliin ei mikään kuntolaite tule. Nyt joku viisas sanoo, että aina löytyy aikaa liikunnalle. Kyllä, löytyyhän sitä, mutta ei kotona, ei ainakaan minulla.

Kuvitelkaa tilanne, että olette päättäneet, että tänään aiotte ottaa ensimmäisen askeleen ja kuntoilla vähintään puoli tuntia. Vaihdatte kuntoiluun sopivat vaatteet, laitatte vesipullon ja mp3-soittimen valmiiksi. Kännykkä piippaukselle tai äänettömälle, ettei vauvalehtien myyjät häiritse. Ensin keksitte lapsille jotain tekemistä; laitatte pöydälle paperia, värityskuvia, kynät ja vaikka muovailuvahaa valmiiksi. Lattialle rakennatte junaradan tai autoleikin valmiiksi. Leikitte vähän aikaa lasten kanssa ja sitten pikkuhiljaa hipsitte olohuoneeseen. Laitatte kuulokkeet korville ja olette valmiina. Lähdette liikkeelle. Mieli on hyvä ja toivoa on, että tämä onnistuu. Sitten: ”Äiti, mitä sä teet?” Uteliaat pikkusilmät kurkkivat ovella. Sanotte, että äiti kuntoilee, menkää leikkimään. Hetken päästä: ”ÄITIIII, toi kiusaa. Se vei mun auton!”. Selvittäkää itse nyt riitanne, ajattelet. Kunnes: ”Äiti, mul on tylsää. Mä en jaksa piirtää enkä leikkiä. Mä haluun kattoo lastenohjelmia”. Tässä vaiheessa lapset marssivat olohuoneeseen. Koitatte sitkeästi jatkaa, ettekä välitä lasten kitinöistä. Sitten lasten huomio kiinnittyy itse kuntolaitteeseen. ”Äiti, mä haluun kans koittaa, mee pois.” ”Äiti, mikä tää nappula on, voinko mä painaa siitä?” ”Äiti, miksi sä olet noin punanen?” Kaikesta huolimatta jatkatte vielä. Sitten tulee pienempi lapsi teidän luo ja ilmoittaa pontevasti: ”Kakka!”. Luovutatte. Juotte vettä ja lähdette pesemään kakkoja pois. Kuntolaite päätyy lasten leikkeihin ja pölyyntyy olohuoneen nurkassa, kunnes joulusiivouksen yhteydessä mies vie sen varastoon. Käytte hakemassa kausikortin kuntosalille. Tai niin minä ainakin teen. Heti, kun on aikaa.

Vaippaompelua yli vuoden tauon jälkeen

Ompelin viimeksi vaippoja kesällä 2008. Sen jälkeen en ole ehtinyt/jaksanut/ei ole tarvinnut. Keskimmäinen käyttää nykyään kertiksiä, koska vaippa on oikeastaan päällä vain öisin. Tytölle ostin NB/S-koon vaippoja sukulaiselta, eli niitäkään ei tarvinnut tehdä. Mutta isompia vaippoja ei ole tarpeeksi. Siispä päätin täydentää vaippahyllyä ja leikkasin kankaat viiteen vaippaan valmiiksi ti/ke yöllä. Keskiviikkona ompelin imut kolmeen vaippaan ja tarran neljään vaippaan. Viidenteen ei enää pehmeää tarraa riittänyt. Yhden vaipan ompelin kokonaan valmiiksi. Päätin tehdä siitä sisävaipan, vaikka yleensä käytän sisätäyttöjä. Sisävaipat on kivempia kylässä tai jos mies vaihtaa tytöltä vaipan. Kuminauhat tuli ommeltua ehkä vähän liian löysään. Kaavana oli Mummut. Päälikankaana mun vanha yöpaita ja sisäkankaana puuvillavelouria. Imukankaana bambuhamppua sekä mikrokuitukangasta. Monen tunnin työn jälkeen huomasin, että vaipasta oli tullut väärää kokoa. Olin leikannut kankaat vahingossa liian ison kaavan kanssa...

Villiksiä syntyy

Valkoiset ovat Zitron Loftista ja punaiset ovat Patonsia. Molemmissa oma malli. Ehkä vähän liian leveät, mutta kyllä nämä käyttöön otetaan.

Kiinni jäit!

KIINNI JÄIT!!
Koska luet tätä tekstiä,niin se tarkoittaa,että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin. Kommentoi ihan mitä itse haluat , kunhan vain teet sen. Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat.

Itse jäin kiinni täällä.

Tytölle vaatteita

Ihanaa, kun nyt saa etsiä tyttöjen vaatteita kirppareilta (ja myös kaupasta). Mun mielestä tyttöjen vaatteita löytää paljon helpommin ja ne on vielä kauniitakin. Pojille on aina vaan sitä sini-harmaa-mustaa- spiderman-batman-hirviö-linjaa. Esikoiselle ostankin vaatteet melkein kokonaan kaupasta tai lastenvaatekutsuilta. Varsinkin nyt, kun poika menee kouluun, niin vaatteiden pitää olla jo vähän siistimpiä ja kestävämpiä. Saa sitten kierrättää keskimmäiselle.
Tässä muutama kirppislöytö. Nämä vaatteet ovat vielä liian isoja, mutta ostin ne silti.

Ensimmäisessä kuvassa on Lingon&Blåbärin paita sekä Name it- tunika. Toisessa kuvassa on pari yöpukua ja kolmannessa marimekon paitoja. Kaikki ostettu pienellä hinnalla. =)

Kippolakki

Ompelin taas tytölle lakin. Kankaana on kirpputorilta ostettu paita, joka oli tehty selvästi itse kierrätyskankaasta. Kierrätyksen kierrätystä siis. =) Purin muotolaskokset ja sain siten mahdutettua lakin kaavat kankaalle. Ohje on Juju-kirjasta. Lakki on vähän iso, mutta vauvathan kasvaa ja voihan sinne syksymmällä laittaa kypärämyssyn alle.

Lempivillikset

Tässä on meidän lempivillahousut tai ainakin mun. Tytön mielipiteestä en tiedä, mutta kai hänkin tykkää. ;) Ne on tehty hahtuvasta, mallina on vastasyntyneen merinot, muokattuna. Neulahuovutettu kuva esittää jotain, en tiedä mitä. Se piti vaan tehdä siihen. Nämä ovat sopivan kokoiset ja pitävät hyvin. Itku tulee, kun ne jää pieneksi....

Tiistain neulotut

Aika vähän sain tiistaina aikaiseksi. Siis neulomisen saralla. Lapsilla oli kitinäpäivä ja mun aika meni selvittäessä riitoja ja ongelmia. Päiväuniaikaan sain neulahuovutettua kuvan villiksiin, sekä käyttöhuovutettua ja lanoliinitettua toiset villikset. Uudet villahousut aloitin illalla. Lankana Zitron Loft, malli omasta päästä.

Omenaleivokset

POHJA:

150 g margariinia (voita!)
1½ dl sokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa tai inkivääriä
2 dl omena- tai porkkanaraastetta
½ dl piimää tai maitoa

KUORRUTUS:

3 dl kaakao-tomusokeria
2½-3 rkl kuumaa vettä tai kahvia

Vatkaa pehmeä margariini (Voi!) ja sokeri vaahdoksi LIsää munat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne omenaraasteen ja piimän kanssa vaahtoon. Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun vuokaan (20x30cm). Paista 175 asteessa n. 25 min. Anna jäähtyä ja kumoa ritilän avulla.
Siiviöi kaakao-tomusokeri kulhoon, lisää neste ja sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrutus levyn päälle lastalla tai veitsellä.

Me tehtiin kaksinkertainen annos, siitä tuli pellillinen. Kuorrutetta ei tehty ollenkaan.

Meandeja ja kiireitä

Maanantai oli kiireinen päivä. Aamulla kävin ulkona poikien kanssa, sen jälkeen siivosin keittiön tasot leipomista varten. Poikien kanssa tehtiin omenaleivoksia, maanantai kun kerran oli. Yhdet palat maisettiin, loput meni pakkaseen. Illaksi piti tehdä taas kaksi eri ruokaa; lapsille oma sekä mulle ja miehelle oma. Mustikoita tuli 20 l ja ne piti pakastaa. Mä pussitin 10 l ja mie loput 10 l. Onneksi ne oli valmiiksi putsattu. Illalla kävin vielä kirjastossa ja sitten suuntasin tytön kanssa me&i-kutsuille. Vaatteet olivat aivan ihania ja helposti olisin saanut menemään satoja euroja, mutta onneksi oli järki mukana matkassa. Nyt en tilannut kuin kaksi ylimääräistä vaatetta. ;) Kuvia vaatteista voin laittaa, kunhan ne saapuvat. Kutsujen jälkeen kotiin laittamaan esikoista nukkumaan ja sen jälkeen keittämään punaherukoita mehuksi. Illan kun olin touhunnut, niin sitten en osannutkaan enää mennä nukkumaan ajoissa, vaan taas tuli valvottua reilusti yli puolen yön. Mutta sainpahan taas tehtyä kaikkea kivaa. Hyvä minä! =)

Sunnuntain ulkoiluja

Sunnuntait pyritään viettämään ulkoilun merkeissä. Eilen aamulla olin keskimmäisen kanssa ulkoilemassa kuopuksen nukkuessa päiväunia ja esikoisen ollessa mökillä. Poika sai katkaista kuihtuneet tulppaanien ja narsissien varret, kastella auringonkukat ja syödä mustaherukoita pensaasta. Iltasella oltiin koko perhe, vauvaa lukuunottamatta ulkona. Mä leikkasin nurmikon, mies pesi keskimmäisen kanssa mattoja ja esikoinen kaatui pyörällä. Mukava päivä. Kaatumista lukuunottamatta.

Pikkuruiset villavaippahousut

Näitä on tehty iltaisin telkkaria katsellessa. Menevät lahjaksi, meidän vauvalle ovat liian pienet. Ohje 4 ruskovillan vihkosesta, hieman sovellettuna.

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Miksi metsän tummuus sävelehen?

Kosk' on mustaa murhe ylpeäin.

Miksi juovat päivän laskenehen?

Koska monta nuorta unta näin.

Miksi etäisien vuorten siinto?

Koska sinne on silmäin kiinto.

Miksi vanamoiden valjut lemut?

Koska päättyneet on päivän kemut.

Miksi varjot virran veen?

Kosk' on mieli mulla siimekseen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

Tämä runo on yksi lempirunoistani. Ehdottomasti.

Petos lautasella

Mats-Eric Nilssonin kirja Petos lautasella on sellainen, joka jokaisen pitäisi lukea. Se avaa silmät ja pistää todella miettimään, mitä suuhunsa tunkee. Joistakin asioista olen ollut samaa mieltä tosin jo kauan, esim. siitä että minä en syö mitään margariineja, vaan oikeaa voita. Keinotekoisesti kovetettu rasva EI voi olla terveellistä. Mutta kun ihmisille on monta vuotta uskoteltu, että kaikki kevyt on hyvästä niin rasvamyyttiä on vaikeaa muuttaa. Varsinkin, kun margariinin valmistus on halvempaa, mutta silti sitä voi myydä kalliilla hinnalla, koska se on terveystuote. PYH!
Kirja sai minut haluamaan oikeaa jäätelöä. Karppauksen takia en jätskiä syö, mutta olisi ihanaa maistaa edes joskus kunnon jätskiä. Pitäisi varmaan itse tehdä. Tänään maistoin siskon pehmiksestä vähän ja se oli suoraan sanottuna pahaa! YÖK! Eipä tartte enää kaupasta raahata jätskejä kotiin.
Kun olin nuori ja asuin kotona, me kasvatettiin itse kesäisin broilereita. Talvella niitä sitten syötiin. Ruis viljeltiin itse, käytiin myllyssä jauhattamassa se jauhoiksi ja äiti leipoi ruisleipää. Kinkkua palvattiin setäni sioista. Silloin syötiin kunnollista ruokaa. Haaveenani olisi saada tänne kanoja ja lehmä sekä iso kasvimaa ja kasvihuone, jotta voitaisiin kasvattaa itse ruokaa mahdollisimman paljon. Niin ja tietysti joku hyvä kellaritila talvisäilytystä varten. Niin, kai sitä voi aina haaveilla, toteutus on sitten eri asia...

Keskiviikon ompelukset

Keskiviikkoisin on ompelupäivä. Aikaiseksi sain hatun tytölle. Ekaa kertaa, kun tein, niin vähän se on sellainen harjoituskappale. Pari kertaa piti purkaa yksi sauma, hakanaula jäi jumiin, ja vääntyi ja hermot meinasi mennä monen monta kertaa, mutta kyllä siitä valmis tuli. Tosin, se hattu istuu paremmin tytön päähän väärinpäin... =) Mallina kuvassa on Riku-nukke, ei meidän tyttö. ;)
Ompelun ohessa purkitin metsävadelmia viitisen litraa, hoitelin lapsia, laittelin pyykkejä jne.

Touhu-tiistai

Tiistai päivä alkoi heti kovalla tohinalla. Heti aamulla laitoin lakanoita peseytymään. Aamupäivällä keittelin maijallisen mustaherukkamehua, tiskailin, luin kirjaa, hoidin lapsia. Jossain välissä yritin ehtiä vähän neulomaan, koska tiistaisin on mun neulomispäivä. Eli aina kun on aikaa, tartun puikkoihin. No, paljonkaan en ehtinyt tehdä, mutta sain huovutettua käyttöön villahousut sekä toiset neulottua loppuun. Iltapäivällä lähdinkin lasten kanssa kaupunkiin, kangaskauppaan ostamaan kanttinauhaa ja kaavapaperia. Poikettiin vielä mun siskon luona kylässä. Ilta meni niin kuin yleensä; huushollia järjestäessä ja lapsia hoitaessa.

Värityskirja

Väritän värityskirjaa,
vedän viivan pisteestä toiseen.
Kokoan palapeliä josta puuttuu paloja.
Joku auttaa löytämään, toinen katkoo kyniä.
Väritän värityskirjaa verellä.

Sade hakkaa hartioita, tuuli rääkyy iskelmiä.
Kaadun ojaan vatsalleni.
Kunpa voisin tatuoida taivaan iholleni.

Ilo ilman ilmoitusta muuttaa murheen muotoa.
En ole enää entiseni.
Kunpa voisin tatuoida taivaan iholleni.

Väritän värityskirjaa,
vedän viivan pisteestä toiseen.
Kokoan palapeliä josta puuttuu paloja.
Joku auttaa löytämään, toinen katkoo kyniä.
Väritän värityskirjaa aikamyrskyssä.

Salamoita selkärankaan
Ihon ilotulitusta
Tanssin myrskyn vierelleni
Kunpa voisin tatuoida taivaan iholleni.

Sade hakkaa hartioita, tuuli rääkyy iskelmiä.
Kaadun ojaan vatsalleni.
Kunpa voisin tatuoida taivaan iholleni.

Väritän värityskirjaa,
vedän viivan pisteestä toiseen.
Kokoan palapeliä josta puuttuu paloja.
Joku auttaa löytämään, toinen katkoo kyniä.
Väritän värityskirjaa verellä.

Ismo Alanko

Broilervuoka

Piti keksiä mulle ja miehelle joku ruoka, kun lapset söivät broiler-pastalaatikkoa. Tällainen herkku siitä syntyi:

1 pkt maustamattomia broilerinleikkeitä pilkottuna
vettä
mausteita (rose- ja mustapippuria, merisuolaa, timjamia)
Creme bounjour cuisine; valkosipuli&yrtti
(iso) loraus kermaa
juustoraastetta
nokkosta (pinaattia)

Porkkanoita, lanttua, kesäkurpitsaa suikaleina
kukkakaalia nuppuina

Vesi kiehautetaan, broilerit ja mausteet lisätään ja annetaan kiehua 5 min. Lisätään jäinen nokkonen ja annetaan sulaa. Joukkoon creme bonjour, kerma ja juustoraaste. Kaadetaan vuokaan raakojen kasvisten päälle. Sekoitetaan kastike ja kasvikset ja ripotellaan päälle juustoraastetta. Vuoka uuniin (175 astetta) sopivaksi ajaksi. Nautitaan esim. kyssäkaalin kanssa.

Leipo-maanantai

Maanantaisin on leipomispäivä. Yritän leipoa jotain sellaista, mitä voi laittaa pakkaseen, koska me ei miehen kanssa juurikaan itse syödä karppauksen takia mitään "hyvää". Eilen tein pullia; tavallisia pikkupullia ja puolukkapullia. Keskimmäinen ehti leipoa yhden pullan ennen päiväunia. Esikoinen leipoi mun kanssa sitten koko ajan. Mun ei pitänyt syödä yhtään, mutta niin vain itsehillintä petti. Tosin, päivä oli muutenkin sen verran rankka, että en potenut huonoa omaatuntoa pullan takia. Illalla tosin kahden pullan syöminen kostautui....
Muuten ajattelin eilen, että tulipas tästä laiska päivä. Mutta illalla huomasin, että olin mä pessyt pyykkiä, laskostanut vauvan vaatteet ja vaipat, tehnyt kahta eri ruokaa, siivonnut, tiskannut ja keittänyt mustaherukoista mehua. Ei ihan turha päivä kuitenkaan, vaikkakin aika raskas; esikoisella oli hankala päivä. =(

Sunnuntai-illan hämyä

Elokuinen, kaunis ilta. Toisella puolella sumua, toisella auringon laskua.

Lauantai-päivän pelejä

Päätin pyhittää tämän päivän lapsille. Kotityöt saivat jäädä, jotain pientä pakollista tein. Aamupäivä meni kylläkin tässä koneella, koska esikoisen piti siivota huoneensa ja keskimmäinen oli ulkona. Ruoan jälkeen keskimmäinen meni päiväunille ja me kaivettiin esikoisen kanssa vanha SuperNintendo esille. Minäkin pääsin pitkästä aikaa pelamaan. Oli se kyllä mukavaa ajanvietettä. Välipalan jälkeen esikoinen lähti mun siskon kanssa ostamaan irtokarkkeja ja keskimmäisen kanssa aloitettiin vesiväreillä maalaaminen. Tai no, minä en maalannut, mutta vieressä olin. Illalla vielä pelattiin esikoisen huoneessa lautapelejä; Puuha Pete-peliä, "kanapeliä" eli Looping Louieta sekä muumilottoa. Mukava päivä, kun kerrankin sai hyvällä omallatunnolla tehdä kaikkea kivaa.

Kirpputorilöytöjä

Vanhat kankaat saavat sydämeni sulamaan, jalat veteliksi, huutamaan ihastuksesta. Niin, kai se on jonkinlaista rakkautta. Vielä kun keksisi niille sopivaa, niiden arvoista käyttöä, ettei ne homehdu kangaskaapissa ikuisuuksia. Mutta tarkkaan pitää miettiä, mihin mitäkin kangasta käyttää.
Suurin osa kankaista on kirppiksiltä, osa huutonetistä.