Tänä vuonna meillä on toiminnallinen joulukalenteri. Lumiukkokalenteri on ollut käytössä monena vuonna jo, aina vähän eri systeemillä. Viime vuonna tonttu jätti kirjeen lumiukon taskuun jokaisena päivänä ja antoi erilaisia tehtäviä; siivotkaa huone, petatkaa sängyt, ulkoilaa tunti jne. Palkintona oli jotain pientä, esim. pähkinöitä, tarroja, tummaa suklaata tms. Tänäkin vuonna tontut jättää kirjeitä, joissa on pieniä tehtäviä, mutta palkintona ei ole tavaraa, vaan jotain kivaa tekemistä. Tänään palkintona oli kirjoittaa joululahjatoivelistat. Esikoinen kirjoitti tietenkin itse, minä kirjoitin Tuholaisen listan. Luulen, että paras osa tuota palkintoa oli lasten mielestä se, että itse olin mukana siinä. Enitenhän lapset nauttivat yhdessäolosta. Lopuksi kirjeet vietiin kuistin ikkunalaudalle, josta tonttu hakee ne keskiyöllä.
Esikoinen tietää, että joulupukkia ei ole olemassa, kun kerroin sen hänelle vähän aikaa sitten. Tähän asti on mennyt ihan täydestä. Esikoinen varmasti myös tietää, että minä kirjoitan ne kirjeet sinne joulukalenteriin, mutta silti käyttäytyy yhtä innokkaasti kuin viime vuonna, jolloin uskoi vielä tonttuihin. Ja kyllä tänäkin vuonna esikoinen kysyi parisen viikkoa sitten, että pitääkö siihen joululahjalistaan sitten kirjoittaa osoite? Ihana lapsen usko kaikesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti